Tuli polttava tarve kirjoittaa tästä levystä muutama sananen kun sattumalta lähti iTunesista pyörimään Riad N' The Bedouins. Kyseessähän on "Gannarien" paluulevy vuodelta 2008, joka on pitkälti Axl Rosen käsialaa. Levyn valmisteluissa kesti 14 pitkää vuotta ja on huhuttu, että se olisi kaikkien aikojen kallein levy.
Virvoitusjuomajätti meni vuonna 2008 lupaamaan jokaiselle amerikkalaiselle pullollisen Dr. Pepperiä, mikäli levy julkaistaisiin saman vuoden aikana. Näin kävi ja Dr. Pepper jakoi miljoonia pulloja virvoitusjuomaa kansalle. Kukaan ei olisi uskonut tätä päivää näkevänsä varsinkin sen jälkeen kun Axl oli ilmoitellut useaan otteeseen, että levy julkaistaan kohta, mutta mitään ei tapahtunut liki 14 vuoteen.
Levy jakoi mielipiteet rankasti. Osa piti levyä hyvänä tai jopa loistavana, osa lyttäsi täysin. Itse kuulun johonkin välimaastoon näiden ääripäiden välillä. Suhtauduin levyyn Axl Rosen soololevynä, enkä uutena Guns N' Roses levynä. Kiekolta löytyy muutama huippukipale (Better, I.R.S, Catcher In The Rye...), muutama paikkansa täyttävä (Madagascar, Street Of Dreams...) ja pari kappaletta jota tälle yli 70 minuuttia kestävälle levylle ei olisi pitänyt laittaa ollenkaan. Scraped ja Sorry edustavat tätä osastoa.
Axl on itse vireessä laulusuoritusten osalta eikä soundeistakaan löydy moitteen sijaa. Yhteenvetona voisikin todeta levyn olevan hyvä, mutta sitä vaivaa liian pitkä kesto. Pari yllä mainittua biisiä poistamalla paketti olisi pysynyt paremmin kasassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti